Tylkkäriin ei tarvitse tyytyä

kuva: Kira Holopainen

Oliver Tomar

Opiskelijoille suunnattu journalismi on kriisissä, tai ainakin ylioppilaslehdet ovat kriittisessä murrosvaiheessa. Kyseessä saattaa olla jopa lajin lopullisen häviämisen vaara; Lapin ylioppilaslehti on lopetettu ja Helsingin Ylioppilaslehden tulevaisuus on uhattuna säästösyistä. Ylkkärin kurjistumisesta tiedetään jo ainakin se, että jatkossa lehteä ilmestyy taas yksi numero vuodessa vähemmän kuin ennen. Kulttuurileikkausten hengessä, ilmestymättä jää kevään viimeiseksi lehdeksi kaavailtu suuri kulttuurinumero. Kerromme kaiken olennaisen kulttuurikentän systemaattisesta köyhdyttämisestä seuraavalla sivulla.

Samanlaisia keskusteluja Tylkkärin rahoittamisesta on alettu käymään myös TYYn piirissä. Edustajistossa on ehdotettu muun muassa lehden muuttamista vapaaehtoistyöllä toimivaksi. Meidän pitäisi olla tästä huolissamme, mutta hiljaista on. Miksi emme puolusta Tylkkäriä samalla mitalla kuin Ylkkäriä puolustetaan? Miksei Tylkkäri itse puolusta omaa oikeuttaan jatkaa journalistista toimintaa? Yksi syy voi olla se, ettei Tylkkäri ylipäätään käy kriittistä keskustelua yliopistomaailman aiheista muiden ylioppilaslehtien tavoin.

Lehden rahoituksen ollessa uhattuna, Ylioppilaslehti on lähtenyt rohkeasti kritisoimaan ja tutkimaan HYYn tekemiä taloudellisesti vastuuttomia valintoja. Ylioppilaslehdet ovat muutenkin olleet aktiivisesti ottamassa kantaa yliopistomaailman murrokseen ja sivistyksen alas ajamiseen. Viimeisen vuoden aikana Jylkkärin ja Ylkkärin pääkirjoituksissa on puitu muun muassa sivistyksen katoamista, yliopistodemokratian romahtamista, poliittista teatteria ja korkeakoulujen englanninkielistymistä. Toisin sanoen, keskustelua on käyty kaikesta siitä, mistä Hanna Kuusela kirjoittaa teoksessaan Syytös – Muuan akateeminen komitragedia (Vastapaino 2024). Samaan aikaan Tylkkärin pääkirjoitukset ovat puolestaan käsitelleet kasvisruoan pakottamista, oranssin miehen vaalivoiton vähäpätöisyyttä ja kesätöiden hakemista. 

Ylioppilaslehtien aseman heikentyminen tarkoittaa keskustelukulttuuriin näivettymistä. Kuka uutisoi yliopiston omista asioita, jos ei ylioppilaslehti? Huolta herättää myös kysymys siitä,  missä nuorten toimittajien olisi tarkoitus työllistyä, jos ylioppilaslehdet menettävät paikkansa? Missä ovat parikymppiset toimittajat – ja mikä journalistinen media tavoittaa saman ikäiset lukijat? Ylioppilaslehdet ovat ennen kaikkea nuorten journalismia – ja nuoret ansaitsevat medioita, kuten Roosa Welling asian esittää Ylioppilaslehden abinumeron pääkirjoituksessa. 

Ruotsissa ylioppilaslehdet ovat tehneet digitaalista siirtymää jo jonkin aikaa. Paperilehden korvaaminen verkkomedialla ei välttämättä ole taloudellisesti valtavan merkittävä säästö, sillä verkkoon siirtyminen vaatii paljon resursseja. Ekonominen perustelu ei kuitenkaan käsitä fyysisen median ensisijaista ylivoimaisuutta. Paperilehti on haptisesti parempi lukukokemus. Verkkomedioiden ympäristö on luonteeltaan hajanainen, eikä Tylkkärin kannata seurata Ruotsin tietä. Ylioppilaslehti ei ole kilpailukykyinen media verkossa, sillä lukevilla opiskelijoilla on jo tarpeeksi digitaalisen median alustoja. Printtilehden tuntua ei etenkään tule korvaamaan alati yleistyvät roskapostin sekaan katoavat uutiskirjeet. Minulla ei ainakaan riitä tekno-optimismia uskoa Substack-sisällön saavutettavuuteen. Sähköpostilista on luonteeltaan aina salaseura, ihan sama kuinka paljon sitä markkinoi. Fyysinen lehti on myös kaunis esine, kuten olet kenties tätä lehteä pidellessäsi huomannut.. Nämä ovat arvoja, jotka saattavat pelastaa printtimedian nuorten keskuudessa. Printtilehti on demokratisoiva voima ajassa, jossa keskustelukulttuuri kuplaantuu ja ymmärrämme toisiamme yhä vähemmän. Paperisella Tylkkärillä on näkyvä paikka Turun katukuvassa ja kampuksella, eikä tätä asemaa kuulu vaarantaa. 

Tylkkärin tulevaisuus on edustajiston käsissä. Meiltä, tulevilta viestinnän ammattilaisilta, vaaditaan nyt vastapuheenvuoroa lehden olemassaolon puolesta. Vaikka Tylkkäri ei kautta linjan ole laadultaan yhtä kovaa kamaa kuin Helsingin tai Jyväskylän ylioppilaslehdet, olisi järjetöntä kieltää, etteikö laajalevikkinen printtilehti yliopiston omista asioista ole valtavan tärkeä media, jota ei kuulu ottaa itsestäänselvyytenä. Tylkkärin kokoisella alustalla olisi mahdollista käydä merkittäviä keskusteluja yliopiston hallinnon ja ylioppilaskunnan päätöksistä, tieteestä, tutkimuksesta ja opiskelijoita puhuttelevista aiheista purevalla tavalla. Tällä hetkellä Tylkkäri ei täytä tätä ideaalia, mutta se ei tarkoita, etteikö se tulevaisuudessa voisi. Parempi Tylkkäri ei ole pelkkää utopiaa. Lehden laadussa täytyy ottaa huomioon, että Tylkkäri toimii pitkälti toimituksen avustajien juttujen voimalla. Parempi Tylkkäri on siten myös meistä toimittajista kiinni. Efekti vaatii TYYltä sekä Tylkkäriltä kunnianhimoisempaa ja kriittisempää journalismia. Lukemisen arvoisia juttuja. Tulemme toistaiseksi paikkaamaan Tylkkärin jättämää kriittisen keskustelun aukkoa, mutta toivottavasti näin ei jatku pitkään. Turku ansaitsee pysyvän ja paremman Tylkkärin.